43. Onneksi on Ystäviä..

KirjoittanutSatu SaariKategoria(t):BlogitekstitAvainsanat:, , , , , , , , , , ,

Mietteitä matkan varrelta 22.10.2021

Olen tänään julkaissut tämän Muistisairaan äidin tarina – Blogin, laittamalla jakoon osoitteen ystävilleni. Julkinenhan tämä tietysti on ollut jo viikon, jonka aikana olen äidin tarinaa tänne työstänyt. Työ on vielä kesken, mutta halusin tehdä sen jo näkyväksi.

Kuten olen kertonut, minulla on muistiinpanoja äidin tarinaan liittyen vuodesta 2018 asti, noin 80 sivun verran. Niistä olen tarinoiksi kirjoitellut nyt 25 sivua ja saanut aikaan yli 30 artikkelia. Kirjoittaminen jatkuu siis edelleen, niin kauan, kun olen saanut tämän kokemustarinan kerrottua.

Onneksi meillä on matkamme varrella ollut YSTÄVIÄ ❤ niin äidillä, kuin minullakin. Ystäviä isolla Y:llä ja suurella sydämellä! Ystäviä, jotka ovat auttaneet meitä tarvittaessa. Ystäviä, jotka ovat kuunnelleet, keskustelleet ja ymmärtäneet. Ystäviä, jotka ovat kannustaneet ja tsempanneet. Ystäviä jotka ovat jakaneet ilot ja surut. Ilman heitä meidän matkamme olisi ollut todella ankea. Kiitos teille rakkaat Ystävät, että olette osa minun ja äidin matkaa ❤

Satu
Muistisairaan äidin tytär

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti