Facebook päivitys 12. huhtikuuta 2019
Iloinen mummeli, hajettu kottiin 😊 ja kyllä kalapottu maistuu 🤗 osa lohesta suolaan, kun äiti niin tykkää suolalohesta 👌 pääsiäiskukkanen pöydälle, niin saapii sitä siinä sitte seurailla 😍 Minun viikon loma on lusittu ja äiti pääsi kuntoutukselta takaisin kotiin -arki on alkanut ja kaikki hyvin taas 👍
Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsöössä…
😂😂😂😂 Voi sian leuka 🤔 haluattako kuulla, kuinka minun arki kotihoidon kanssa alkoi? 🤣 Nooh, mie hajin äitin Palvelutalolta interallijaksolta klo 11, sovitusti. Siellä tosin oli odoteltu äidin hakemista jo eilen (jolloin olin vielä reissussa)🤔 No, eipä siinä mittään, olivat kuiten sitte jostaki sivukirjauksesta löytäneet, että haku perjantaina klo 11. Kirjattu sitte kuitenki äitin tietoihin, että ei ole hajettu 😯 ahah..
No sitten oli sovittu, että arviointitiimi tullee kotikäynnille tänään perjantaina klo 12 ja sovitaan sitten jatko, että onko heillä meille mittään tarjota, ku eivät pysty mittään tekemään 😒 no miehä oottelin puoli kolmeen, eikä tullu kettään?? Sitte soittorumba ja kukaan ei tiä mistään mitään ja ku yritän esimiehile, niin non jo tietty perjantaina viikonlopun vietossa.. Ahah? No jätin sinne sitte soittopyynnön..
Sitte yxkax soittaa kotihoidon päivystäjä, että onkos se äitin käynti huomenna illalla (siis lauantaina) kun ei ole listoilla? 🤔 Mmm.. Niinpä, kun juuri siitä oli tarkoitus tänään sopia, että mitenkä jatketaan…? Sanoinpa hälle, että kiitos ku soittelit ja että veäppä ny ruksi siihen äitin tietojen päälle ja että ei tartte käyä, mie hoidan ite!!!!!Eipä sitä tuu sitte laskuakkaan tekemättömistä töistä äitille 😣 että näin, paluu arkeen alkoi 😒
Kommentti päivitykseen 21.10.2021
Olin siis ollut vihdoin ansaitusti sillä lomalla, jonka se ihana paikallisen terveyskeskuksen vuodeosaston lääkäri minulle järjesti ja mahdollisti ❤ kiitos hänelle siitä! Tuli tarpeeseen. Lomalta paluun jälkeen arki kyllä iski vasten kasvoja melko lujasti. Tuli hirveä itsesyytös, että olinki mie äitin jättänny, uppo outoon paikkaan, outojen ihmisten armoille – huono omatunto – siinäpä vasta kampraatti tähän hommaan!! Laitoin kalapottua, äidin herkkuruokaa, yrittäen hyvittää pahat tekoni…
Olin todella suivaantunut siitä tilanteesta, mikä heti lomani jälkeen painoi päälle satanen lasissa. Olin yrittänyt hakea äidille palvelukotipaikkaa, mutta sitä ei hänelle myönnetty, koska kotihoidon palelut eivät meillä olleet 100% käytössä. Niin kuin olen tässä Muistisairaan äidin tarina -blogissa yrittänyt teille kertoa, yhteistyö kotihoidon kanssa ei ole ollut oikein onnistunutta…
Olin kuitenkin nyt tilanteessa, jossa olin ikään kuin selkä seinää vasten. Palvelun laatu kotihoidossa oli kehno, mutta sitä oli otettava vastaan, jotta hakemus palvelukotipaikasta edes käsiteltäisiin.. Muistutan taas tässä kohtaa, että en halua syyllistää niitä hoitajia, jotka tekevät työtään kotihoidossa, vaan syyllistän järjestelmää! Osoitan sormellani yhteiskuntaa ja päätöksentekijöitä, sitä, että meille ei palkata lisää väkeä tekemään rauhassa tätä kotihoitotyötä, koska tämän päivän trendihän on hoitaa vanhukset kotona miltei loppuun asti… Niin pitkään, että sitten heidät joudutaan pakkosijoittamaan jonnekin, kun he eivät enää yksinkertaisesti ilman 24/7 apua pärjää ja kotihoidon palvelut ovat olleet 100% käytössä…
Tämä meidän järjestelmä ei kuuntele lähi-ihmisen mielipidettä, ei edunvalvojan mielipidettä, ei terveydenhuollon toimijoiden mielipidettä – se vaan arvio ja arvio ja vielä kerran arvioi ja aikaa kuluu ja me omaishoitajat joudumme päivittäin suorittamaan heitteillejätön, kun jätämme muistisairaan pärjäämään kotiin yksin…
Muistan, että olin tuolloin tosiväsynyt – vaikka olinkin juuri lomalta tullut…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 