26. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen

Olimme äidin kanssa ennakoineet hyvissä ajoin etukäteen, äidin muistisairauden etenemistä ja laatineet edunvalvontavaltuutuksen. Valtuutuksessa äiti oli valtuuttanut minut toimimaan hänen omaisuuttaan ja talouttaan koskevissa asioissa, sekä sellaisissa asioissa, joiden merkitystä äiti ei enää kykenisi ymmärtämään. Valtuutuksessa on erikseen vielä mainittu, että valtuutettu on oikeutettu myymään tai muuten luovuttamaan äidin omistamia kiinteistöjä, hakemaan kiinnityksiä ja perustamaan panttioikeuksia.

Ennakoimme tilannetta edellä mainitusti nimenomaan sen takia, että omistimme kaksi kiinteistöä yhdessä. Olin isävainaan kuoleman jälkeen, testamentilla, perinyt isän omaisuuden suoraan, ilman avio-ositusta. Omistusoikeutemme oli siis 50% ja 50% kiinteistöistä. Edunvalvontavaltuutusta tehdessämme keskustelimme siis nimenomaan siitä, että kun äidin muistisairaus etenisi vääjäämättä siihen suuntaa, että hän ei enää kykenisi huolehtimaan asioistaan ja kiinteistöjensä asioista, minä voisin jouhevasti huolehtia hänen asioistaan, kun sen aika on.

Viranomainen vahvisti edunvalvontavaltuutuksen maaliskuussa 2019, kun oli lääkärintodistuksen perusteella pitänyt selvitettynä, että äiti on tullut terveydentilansa vuoksi pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita edunvalvontavaltuutus koskee.

Suosittelen kaikkien tekemään edunvalvontavaltuutuksen etukäteen. Olen myös itse tehnyt omani. Yhden rahanarvoisen neuvon haluan asiaan liittyen kuitenkin tässä kohtaa antaa. Kun teette valtuutusta ja harkitsette kohtia – varavaltuutettu ja vara varavaltuutettu, niin laittakaa viimeiseen kohtaan sellainen henkilö, joka ei ole lähisukua. Tämä siksi, että asioiden hoitaminen myöhemmässä vaiheessa voi ”tössätä” tähän kohtaan, kuten meille kävi.

Kuten jo edellä kerroin, omistamme äitini kanssa yhdessä kiinteistöjä. Lähtökohta ajatus meillä oli se, että tarvittaessa voin tehdä esimerkiksi kiinteistöjen myyntipäätöksiä ja toteuttaa niitä, mutta kuinkas ollakaan, minähän olen nyt jäävi. Harmiksemme laitoimme varavaltuutetut lähisuvusta, kun ei ollut tietoa, ymmärrystä, eikä kokemusta asiasta ja ajattelimme pitää päätökset ja niiden tekemiset lähisuvussa – virhe!

Tällä hetkellä elämme siinä tilanteessa, että äidin omaisuutta pitäisi kohtapuolin alkaa myymään, mutta kiinteistöjenmyynti vaatii ns. ulkopuolisen edunvalvojan, myynnin ajaksi ja lupa asiaan täytyy saada viranomaiselta ja sehän tietysti maksaa ja jonot ovat puolen vuoden mittaisia…

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti