33. Apteekkia ja auvoista arkea

Facebook päivitys 5. kesäkuuta 2019 

Taas jaossa pisteitä terveydenhuoltoon – menin apteekkiin hakemaan äidin uusia lääkkeitä, nooh, eipä ollu reseptiä.. Tk kupitti meille mukkaan eilisen iltalääkkeen ja tämän päivän lääkkeet, että mie kerkeän sitte rauhassa käyä apteekissa – no ajatus ihan kiva, jos systeemi toimis.. Miepä sitte menin tk osastolle ja kyselin, että mikä homma?? No hoitaja tuumas, että lääkäri on nyt unohtannu kirjottaa reseptin – ups, no mie pyysin, että jos hän kirjottas KISSANKOKOISEN muistilapun lääkärille huomiseksi!! Joo, että näin tänään..

Käypiiköhän kaikille muillekki näin, kun näitä virheitä ainaki meän kohalle sattuu melko paljon

Facebook päivitys 8. kesäkuuta 2019  

Jahaas, mie taijan lähteä äitille maalaamaan keinun ja istuttaan kesäkukat pattaan pata pittää siirtää, että kukat näkkee sitte myös sisältä olohuoneen ikkunasta.. Maalina miranol sininen ja mummeli ulos aurinkoon istumaan

Facebook päivitys 13. kesäkuuta 2019  

Suoritin taas sen joka aamuisen heitteillejätön kyllä mulla niin vituttaa, itkettää ja väsyttää tämä tilanne, on se yx perkele tämä meän yhteiskunta ja sen vanhustenhoitosäännökset!! — voimaton.

Facebook päivitys 24. kesäkuuta 2019  

Jovain melko kauan kestää työvuorosuunnittelu olen sopinut äidin kotihoidon aloittamisesta 10.6.2019 ja palvelutarpeen arvioija lähti silloin viemään tietoa työvuorosuunnitteluun eioo kuulunnu sittemmin mitään liekkö tässä nyt mulle pottuillaan ku mie annoin viimeksi niin paljon rakentavaa palautetta..

Facebook päivitys 26. kesäkuuta 2019  

Tänä aamuna olhan täpäkkännä lehtiä luetaan ja syyään rusinoita mie aattelin mustikkasopan keittää. Kohta tulee fyssäri ja rolla on ihan pölyssä, ku mummeli eioo halunnu ulos lähteä no jos tänään sitten kun tulee vieras ihminen komentelemaan

Kommentti julkaisuihin 21.10.2020

Olen yrittänyt vuosien varrella pitää äidin arjen mahdollisimman samanlaisena, pääpiirteittäin. Olen viestittänyt joka suuntaan parhaalla mahdollisella tavalla, mitä milloinkin on menossa ja mitä itse kunkin pitäisi tietää, että tämä äidin hoito ja äidin arki rullaisi kutakuinkin normaalisti. Välillä vieläkin soimaan itseäni siitä, että teinkö kuitenkaan tarpeeksi?

Joo, äiti oli ja on edelleen ”kovaluonteinen”, ”kuningataräiti” – kuten leikkisästi häntä nimitimme.. Jos hän ei tahdo, niin HÄN EI SITTEN TAHDO! Ja kyllä se tuli miljoona kertaa tässä matkan varrella huomattua, että maanittelu ja suostuttelu on kaiken a ja o. Täytyi vain aina siirtää jutustelu johonkin muuhun asiaan tai mennä mukaan äidin juttuihin…

Kesällä äiti sitten minut unohti ja alkoi sanoa minua äidikseen – ”Äiti” hän sanoi aamulla, kun menin puuroa keittämään ja lääkkeitä antamaan. Meidän osat olivat vaihtuneet.. Äiti oli vaipunut sinne pikkutytön maailmaan muistoissaan ja lookistahan oli, että hän nimitti minua äidiksi, kun äidithän ne aamulla puuroa keittelee…

Että olenko minä itkenyt? – Kyllä – miljoona kertaa ja nytkin kun kirjoittelen, minua itkettää..

Onni tässä kaikessa on kuitenkin se, että äiti ei ole enää kesän 2019 jälkeen ymmärtänyt enää oikein mitään, eikä muista näitä tapahtumia. Ei tiedosta sitä miksi tilanne muodostui syksyllä, ennen kuin hänet hätä sijoitettiin tehostetun ympärivuorokautisen palveluasumisen piiriin, lopultakin…