32. Äiti vain nauroi ja nauroi…

4. kesäkuuta 2019 

Mitäkö mietin 🤔 yleisesti ottaen vanhustenhoidon tasoa 🙄 
Yhtenä aamuna kun menin kotiin, äiti makasi aulan lattialla. Minä säikähdin, että hän olisi taas kaatunut ja soitin ambulanssin. Ensihoito tuli tutkimaan tilannetta ja kyseli minulta lisätietoja – no enhän mie tietenkään voinut tietää sitä, miten ja milloin äiti on kaatunut tai miten hän ylipäätään on joutunut lattialle. Äiti nauroi.

Ensihoito kysyi olenko yrittänyt nostaa häntä ylös. Noenole, koska en tiedä, onko hän loukannut itsensä ja minulla on huono selkä, en voi nostella, siksi soitin ambulanssin. Ensihoitajat tutkivat äidin ja päättivät sitten kokeilla nostaa hänet ylös. Äidillä ”ei ollut jalkoja” eli siis jalat eivät kantaneet. Istutimme sitten äidin tuolille ja äiti nauroi..

Ensihoito oli sitä mieltä, että kun ei päällepäin näkyvää vammaa ole, niin minun pitäisi vain nyt seurata äidin vointia. Minä siinä sitten silmät pyöreänä ensihoidolle sanomaan, että ”Sori, minun on mentävä töihin, en voi jäädä tänne vahtimaan – te olette vastuussa jatkosta, jos jätätte nyt äidin kotiin ilman, että häntä tutkitaan nyt tarkemmin” ja äiti nauroi..

Ensihoitajat ottivat äidin mukaan ja päivystyskäynnin jälkeen äiti siirtyi terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa hänelle tehtiin kokeita ja lopputulemana oli, että tehtiin hieman lääkemuutoksia. Todennäköisesti hänen lääkkeensä olivat aiheuttaneet hänelle sekavuutta – ei vakavaa, joten kaikki nyt ok. Eilen soitin sitten sinne vuodeosastolle, että mitenkä se äiti kottiutuu, kun en tämän räkätauin kanssa menny kylään, ettei tartu. No hoitaja sanoi, että lääkäri päättää huomenna, siis tänään, että mitä tehään. No sovittiin, että soitan tänään iltapäivällä, mikä tilanne..

No kah, miehä soitin kolomen jälkeen ja hoitaja joka vastasi, tuumasi, että äiti on lähtenny kotiin 😮🤔 no minäpä siihen, että milhän tuo muistisairas lähti kottiin ja kenen mukana 🤔? Hoitaja siihen, että en tiä, johon minä, että löytyskö teiltä sieltä joku joka tietää? 😣 No sitten hän alkoi selitellä, että kun hän on toisen pään hoitaja, niin hän ei siksi tiä..

Mulla kyllä halutti kysyä, että hoijakkos sie ylä vai alapäätä 😈 mutta kysyin sitten vain, että miksi hän sitten kertoo minulle, että äiti on lähtenyt, jos hän ei tiä 🤔 no sitten hän juoksutti puhelimen sinne toisen pään hoitajalle, joka tiesi sanoa, että äiti on saanut luvan lähteä kotiin 🤗 mutta, että on kyllä täällä vielä, no mie hänelle sitten, että hakasen äitille puhtaat vaatteet, kun ”likaisissa vaatteissa”, yllättäin sinne lähti ja tulen hakemaan.

No ajastin kotoa puhtaat vaatteet ja kun menin osastolle, siellä äiti istui jo hoitajien lasikopin edessä, omat likaset vaatteet ja toppatakki päällä odottamassa. No pikkusen alko mulla siemoaan, kopissa oli 3 hoitajaa ja mie marmatin ikkunan takana, että eikö nyt jouettu oottaa sitä hetkeä, että molsin pukennu äitille puhtaat vaatteet, johon hoitaja tuumas, että non aamuvuoro laittannu 🙄 

No mie tietty kysyin, että onkos se äiti tässä ootellu aamusta asti 😣 ei osannu sanoa, vaan alkoi mulle kertoa lääkemuutoksista ja luki lapusta, mitä lääkäri oli määränny – kun hän sai luettua, niin sanoin hänelle, että saanko saman suomeksi, että kun en ole ammattilainen, niin en osaa heidän lääkeslangia 🤔 siinä kohtaa hän tajusi tilanteen ja pyysi anteeksi 👍😊 sitte met aloimma alusta ja mie sitte sannoin kyllä hänelle, että en osota kettään sormella, mutta että kehittäkkää veikkosen pikkusen tätä tiedonkulkua, kun emmä met omaiset ole niin sisällä tuossa osastohoidossa, vaikka hoijammaki nämät samat saihraat sitte kotona 🙄 kyllä hän ymmärsi pointin ja met kiittelimmä ja lähimmä. Saapa nähä, miten se äiti siellä kotona nyt alkaa pärjätä 😩

Päivityksen aiheuttamaa keskustelua…

• Tämmöstä tämä on 😢 kyllä minua oikeasti surettaa tämä meän yhteiskunnan suhtautuminen näihin ikänsä veroja maksaneisiin vanhuksiin ☹️ kotia vain dumpataan yksin pärjäämään ja palvelukotipaikkaa et saa, jos kotihoidon palvelut ei ole 100 % käytössä 🤔 
• Kotihoitoa kokkeiltiin, mutta eihän se onnistunnu, ku ei ne saanu annettua äitille lääkkeitä, ei ruokaa eikä pestyä 🤔
• Joo, kyllä oikeasti pittää ruveta miettimään, että mitenkä son sitte, kö mieki olen samassa jamassa 🙄 son geenivirhe tuo äidin muistisairaus ja onhan se tietty mullaki, vaikkei sitä tutkittu ookkaan, joten sama son tietty vastassa ja en mie kyllä halua saaha tämmöstä hoitoa sitte.. Häätyy toivoa, että ei elä niin pitkään että tämmöseen tilanteeseen päätyy 🙏 Aamen..
• Uskomatonta, mikään ei siis muutu 😮 joo, niinhän se tietty on, että emmähän met kerkiä huolehtia huomisesta nyt, kun on elettävä tätä päivää 😢 ei vissiin oo tarpeeksi kiinnostusta tähän aihealueeseen..
• Kiitos ❤️ miehän piän kyllä teät ajantasalla 👍 haluan näillä kirjoituksilla nostaa asian ja nämät epäkohat esille ja tämä on samalla mulle itelle hyvin terapeuttista ku saan purkaa pahan mieleni tänne teän asiasta kiinnostuneiden kampraattien luettavaksi..
• Oikein oli toppatakkikin päällä sisällä.. Ja kuulolaitteen patteri oli loppunut, milloin lienee? Silmälasit oli niin likaset, että niistä ei kyllä läpi nähny 😣 hampaat oli kuiten hoksittu pestä 👍 se tuo muistisairas on melko heikoilla ja varsinki jos on afaasia, että ei pysty puhumaan, niin eihän se mittään ossaa kertoa 😩
• Joo, mie annoinki palautetta..
• Edellisenä päivänä sovittiin, että soitan työpäivän jälkeen ja saan sitten kuulla, onko lääkäri luvannut lähteä kotiin ja näin tein.. Mutta se, että äiti oli kirjattu koneelle jo lähteneeksi, on minun mielestäni hieman kummallista.. Osastoltahan ei pääse pois jos ei tiä ovikoodia, että ei sieltä pääse karkaamaan, mutta eihän sitä koskaan tiä mitä nämä muistisairaat keksii 🤔

Kommentti päivitykseen 21.10.2021

No tämän tapahtumasarjan jälkeen äidillä alkoi taas kulkea kotihoito.. Yritin niellä epäkohdat, jotka oli selvästi nähtävissä joka päivä, äidin hoidon osalta, koska ajattelin, että nyt kun me tätä 100% kotihoitoa vastaanotamme, niin kohta luulisi jo palvelukotipaikkakin lohkeavan… Siihen oli kuitenkin vielä pitkä matka – onneksi en omistanut ennustajaeukon kristallipalloa, joten en tiennyt vielä tuolloin, miten tämä kaikki päättyisi…