35. Aamupuurolla iltaviiteen

Facebook päivitys 21. heinäkuuta 2019  

Mitäpä taas mietin? 🙄 Olen täällä äitin luona ja laitoin ruan ja saunaan oomma menossa. Kun olimma syöny, pyörähtää kotihoito iltakäynnille, puoli 6 😖 ääh, ei tämä mee vieläkään, niinkö on suunniteltu.. Seittemän ja yheksän välliin..

Hämillään oli hän ja antoi lääkkeet äitille ja minä tietty kyselemään samalla, että kun äiti on niin kovin nälkäsen olonen aina iltapäivisin, kun tuun ruantekkoon, että mitenkähän se lounasasia on muistettu hoitaa.. No kotihoitaja luki koneelta, että mehua ja pientä purtavaa oli jätetty 😯 no eioo kumma että äitillä on aamupuuron jälkeen neljän viiden maissa jo nälkä 😭 stana!!

Keskustelua päivityksestä

•  Joo, en miekään mikkään uskovainen ole, mutta muistelisin kuulleeni joskus ihan semmosen jokapaikkaan sopivan raamatu lauseen, että kohtele muita niinkuin haluaisit sinua kohdeltavan 🤔 se sopis tähänki.. Pyysin maanantai aamuun puntarointia. Äiti paino 2 viikkoa sitte 59kg. Sanoin äitille että piirrän olohuoneen pöydälle kartan, mitä siihen laitetaan lounaaksi 😈 (Laita tähän mukissa juotavaa, tähän banaani ja tähän leipää jne..)
• Tein nyt ohjeet ja huomenna piirrän kuvat ja käyn ostaan kontaktia ja liimaan ne tuohon pöytään kiinni, josko sitte menis jakeluun 😈
• äiti on jo vuoden päivät syönyt kylmän lounaan. Leipää jne. Mie tuun sitte neljän maissa laittaan oikean ruoan, kun tuun töistä 😊
• kumma homma ku luulis nyt, että hoitaja ihmiset tietäs sen kuinka tärkeä ravitsemusasia ja nesteytys vanhoilla ihmisillä on, mutta ei näköjään..
• Kyllä tämä minustakin alkaa jo asennevammalta vaikuttaa.. 😯 Kun eihän äiti pysty kertomaan miten häntä hoidetaan, kun sanat ei enää tule 😭

Kommentit päivitykseen 21.10.2021

Olen vuosien saatossa dokumentoinut tätä äidin kotihoitoa, niin kirjallisesti, kuin valokuvin. Kuvat, joita tässä Muistisairaan äidin tarina -blogissa käytän, ovat pääasiassa ilmaisia kuvapankin kuvia, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Minulla löytyy siis myös tarinoihin kuuluvat oikeat valokuvat.

Yritän kertoa tämän äidin tarinan niin, etteivät ihmiset, paikat ja kuvat olisi kovin hyvin tunnistettavissa. Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos jonkun mielen näillä kirjoituksillani onnistun pahoittamaan, se ei ole ollut tarkoitukseni.

Tarkoitukseni on sen sijaan se, että nostan päivänvaloon ja keskusteluun nämä vajetut tarinat, jotta voimme yhdessä lähteä kehittämään yhteiskuntaamme, näiden asioiden äärellä ja parantamaan sekä muistisairaiden, että muidenkin kotihoidon turvin kotonaan tai palvelutaloissa asuvien vanhusten elämänlaatua, sekä huomioimaan ja tukemaan lähi-ihmisiä ja omaishoitajia tässä heidän arvokkaassa ja tärkeässä vapaaehtoistyössä.