23. Omaishoitaja ja talonmies

10. maaliskuuta 2019 

Huomenta kotitalolta 😊 täällä on rollaattori jo pantu parkkiin 👍 lääkkeetki on vähennetty puoleen alkuperäisestä 😁 kovasti jo tekkee ulos mieli, mutta vielä ei saa lähteä, ennenku piha sullaa ja asfaltti näkkyy 🌞

Ja sitte päivän töihin. Remu assistentti jää äitin kans sisätöihin ja mie lähen lumitöihin 🤣

Äitin liittymä kaivettu näkösälle 😈 mie jätän auramiehelle nuot pelivälineet tuohon tienlaitaan niin se voipii sitte iha itte käyä aukasemassa sen metrin kinoksen minkä pukkaa liittymään 😈 saattaahan se tietty olla että mie jouvun kolakauppaan, mutta saanpahan ainaki vähän vit..lla 😣

Mie vain mietin, että mitä sitä saapii tänäpänä sillä kiinteistöverolla 🤔 ikänsä maksaneet saapii ainaki liittymät täythen lunta 😒 kaikki muuhan, mikä siihen ennen sisälty, onki sitte hinnoteltu uudelleen 😈

Voi helevata 😣 tässä häätyy vishin nousta kapinaan 😈 pittääpä kysellä kunnasta, mitenkä net aikovat päästä talhon sisälle, jos me lakkataan kollaamasta 🤔

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Kyllä täytyy omahoitajan olla monena. Paitsi, että sitä hoitaa kaikki äidin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat, niin sitte oottaa vielä kaikki muu. Siivoamiset, pyykkäämiset, ruokahuollon, apteekin, lumityöt talvella ja ruohonleikkuuhommat kesällä. Huolehdit laskut ja kaikki lakisääteiset, kuten sen kiinteistöveron. Haet kaiken maalimat tuet ja täytät lipunlapunlappua ja liiteitä niihin, eri viranomaistaholle ja tietysti viet ja tuot ja haet ja kuljetat ja käytät ja kaikki tietysti ihan vapaaehtoisperjaatteella, ilman kulukorvauksia mistään suunnasta – kukaan ei edes kysy, mitä kustannuksia tämä omaishoito omaishoitajalle aiheuttaa. Kunta pitää päivänselvänä, että minä ihan omin kustannuksin liikun kotoani äitini luo päivittäin monta kertaa ja ajelen ympäri kyliä hakemassa apuvälineitä ja muuta mitä milloinkin tarvitaan. Annan oman työpanokseni monitoimi-ihmisenä muuntuen tarvittaessa siivoojasta kirvesmieheksi ja kauppa-apulaisesta terveyskeskusavustajaksi…

Kehotan teitä kaikkia miettimään tarkkaan, kannattaako alkaa omahoitajaksi… Ymmärrän toki sen, että oma äiti tai isä on tärkeä ja helpostihan sitä tähän sitten ajautuu – niinhän se kävi minullekin, mutta silti… oma elämähän tässä jää toisarvoiseksi…
Ei ole väärin kieltäytyä!

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti