24. Mitenkä ne mummot ja papat pärjää?

Facebook päivitys 15. maaliskuuta 2019  

Kyllä son niiin vaikijaa antaa lääkhet ja pestä muistisairas ihiminen, jos se ei halua 😢 joopase joo, mie otin äitin lääkehoidon vastuulleni, ku kotihoito ei saa lääkkeitä annettua.

Noh, nyt sieltä hoitaja soitti, ettei saa äitiä suihkuun, kun se ei kuulemma halua 😯 voihan vit… u, että molen kyllästynny tähän avuntarjoajien laumaan 😈 huoh… Mie kyllä kysyin siltä hoitajalta, että antheksi vain, mithän se mie voisin tehä sinun työn helpottamiseksi 🤔 tulenko pesehmän mummon??? 🙄 Niin se jäi äiti vaille pesuja, mutta enmie kyllä tästä kotihoijon palvelustakkaan aio maksaa.. 😣

Tässä kohassa vaikuttaa varmaanki juuri se, että hoitajat vaihtuu liian usein. Pesu on niin henkilökohtainen asia, että kylvettäjän olisi hyvä olla sama henkilö, niin tulisi molemminpuolinen luottamus ja pesusta mukava kokemus.

Aatelkaappa, kotihoito kulkee ja äiti maksaa ja mie osallistun äitin hoitoon lisäksi 110%. Jos en osallistuisi, äiti jäis ilman pesuja, lääkhejä ja ruokaa…Mitenkä net mummot ja papat pärjää, joilla ei ole ketään pitämässä puolia? 🤔

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Kovasti minua huolettaa tämä hoidon taso. Onko totta, että muistisairasta ei tarvitse pestä, jos hän ei halua? Eikö tarvitse antaa lääkkeitä, jos hän ei halua? Eikö tarvitse antaa ruokaa, jos hän ei halua? Ompa vaikiaa.

Äiti on ikänsä ollut itsepäinen ja sanoisinko ”kovaluonteinen”, mutta helposti leppyvä ja todellakin maaniteltavissa. En oikein jaksa uskoa, onko tässä yritetty tarpeeksi? Onko käytetty kaikki hoitotyön keinot? Puuttuuko hoitajan ”työkalupakista” ne työkalut, jolla muistisairasta hoidetaan? Pitäisikö haasteellisiin tilanteisiin ja sinnittelevien asiakkaiden käsittelyyn saada lisää koulutusta?

Kyllä se niin on, että muistisairaan maailmaan on osattava ”mennä mukaan” – leikkiä, että lääkkeet on karkkeja ja suihku vesisade, jos tilanne niin vaatii… Ymmärrän taas, että hoitajilla on liian vähän aikaa – on jo riennettävä seuraavaa mummoa tai pappaa hoitamaan – ei kerkeä ”leikkiä ja maanitella”.. Huolettaa todella, että mitenkä ne mummot ja papat pärjää siellä kotona, tämän tasoisella hoidolla, jos kukaan ei ”katso perään?”

Haloo yhteiskunta – ovatko meidän omat vanhemmat vanhetessaan muuttuneet taakaksi, jota emme jaksa kantaa? Ovatko he tarpeineen tulleet meille liian kalliiksi? Onko hoidon laatu näin heikko, tarkoituksellisesti? Hoidetaanko vanhukset nopeasti kuolemaan viemästä yhteiskunnan aikaa ja rahallista resurssia?

Hävettää olla osa tätä Suomalaista yhteiskuntaa, joka jättää heitteille oman maan vanhat kansalaiset ja toisella kädellä yhtäaikaisesti tarjotaan ”kultalusikkaa” muualle maailmaan..