22. 17 eri hoitajaa

6. maaliskuuta 2019  

Huomenta kotitalolta 😊 täällä äitin kans aamupuurolla. Kuvassa äidin kotihoidon vihosta kerätyt kotihoitajien nimet, jotka ovat vajaan kuukauden aikana äitiä käyneet hoitamassa. 😯 On tämä älytöntä hommaa, joka kerta muistisairaan luo tulee outo ihminen.. 😒 Entykkääen 🙄

17 eri hoitajaa, kyllä tästä kunnan asenne paistaa läpi…ihan sama kuka sinne menee, kun eihän se muistisairas muista kuitenkaan 😈 ei edes yritetä tukea muistisairaan muistamista 🙄

Kommentti päivitykseen 19.10.2021

Kyllähän minä ymmärrän, että tämä touhu ei ole näiden 17 eri hoitajan vika – osotan sormella yhteiskuntaa ja osittain myös työvuorosuunnittelua.

Jouduimme siis kotihoidon asiakkaaksi siksi, että äiti kaatui kaksi eri kertaa, toisen kerran syyskuussa 2019 ja toisen kerran tammikuussa 2020. Äidin kipuihin lääkärit määräsivät panacodia ja minulla ei ollut aikaisempaa tietoa, oliko äiti joskus aiemmin elämässään joutunut käyttämään noin voimakkaita kipulääkkeitä ja sen vuoksi en tiennyt, miten hän niihin reagoisi. Morfiinijohdannaiset lääkkeet tekevät toisille sivuoireina mm. huimausta.

Itselläni ei ollut mahdollisuutta työni vuoksi käydä äidin luona päiväsaikaan. Kävin toki aamulla ja iltapäivällä, heti töiden jälkeen ja monesti vielä illalla viimeiseksi. Olin aluksi todella onnellinen ja helpottunut, kun kuulin saavani apua äidin hoitamiseen. Ei kulunut kuitenkaan, kuin vajaa kuukausi, niin olin suoraan sanottuna ”kurkkua myöten täynnä tätä kotihoitoa”.

Lähtökohta ajatushan on tietysti se, että läheisellä on mahdollisuus luottaa siihen, että asiat hoituvat ja äidin parastahan minä tietysti ajattelin, mutta… Sitähän tämä kokemus ei valitettavasti ollut, vaan aiheutti vielä lisähuolta roppakaupalla. Alati vaihtuvat hoitajat soittelivat missä sitä ja missä tätä tai laittoivat viestiä kännykällä – äiti ei suostunut syömään tai menemään nukkumaan tai ottamaan lääkkeitä tai milloin mitäkin… ja sitten mie kuitenkin jouduin menemään sinne itse, joten yhtä tyhjän kanssa koko touhu – ja painotan nyt tässä sitä, että tämä on nimenomaisesti minun oma kokemus.

On hurjaa miettiä, että näiden avuttomien mummojan ja pappojen luona juoksee kymmeniä eri ihmisiä – kotitalo oli kuin markkinapaikka… Jutellessani erään hoitajan kanssa hän kertoi, että menee seuraavan asiakkaan luo toiselle puolelle kaupunkia ja sitten taas jonkun tunnin päästä hän ajaa äidin luo – siirtyminen paikasta toiseen vie tietysti aikaa… Kovasti ihmettelen sitä, että eikö muutaman hoitajan rinki, voisi pyöriä siinä lähialueella? Ja sitten joku toinen hoitajarinki jollakin toisella alueella? Olisi asiakkaalla jä lähi-ihmisillä mahdollisuutta edes suunnilleen tietää kuka siellä kulkee hoitamassa?

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti