Facebook päivitys 31. tammikuuta 2019
Huomenta 😊 aamusella, ennen töihin lähtöä pyörähdin äidin luona aamujogurtit ja lääkkeet antamassa. Siellä oli pirteä mummeli, jolla jalka oli kuitenkin vielä kipeä.. No, jos ei viikonloppuna tapahdu selvää edistymistä, met lähemmä maanantaina päivystykseen jonottelleen, röntgeniin uudelleen 👍
Äidin kuntoutusjakso on nyt siis sovittuna huhtikuun alkuun 🤗 Äiti menee paikalliseen, kunnalliseen palvelukotiin ja Remu koiruli varmaan tyttäreni luokse 🐕 ja mie lähen viikoksi Lomallllleeee 😎 jeee!! Oon niiiiiin ansainnu tämän!!
Tänään kuitenkin lähden Tornioon työkeikalle ja yötä raapii, ennenkö oon kotisalla.
Kommentti päivitykseen 18.10.2021
Tytär kävi hoitelemassa mummonsa, niin kuin aina, kun olen ollut poissa paikkakunnalta työn vuoksi tai joskus, kun olen halunnut hieman vapaata, vaikkapa mökillä käymisen ajaksi.
Olen kokenut kovasti syyllisyyttä siitä, että aina välillä olen pakon edessä joutunut turvautumaan omiin lapsiini, äidin hoidon järjestämisessä. Vaikka he eivät ole asiaa suoraan vastustaneetkaan, niin silti minusta on ollut kohtuutonta, että lähi-ihmisten ja omaishoitajien täytyy itse touhuta itselleen sijainen. Kyllä tässäkin asiassa kunnan pitäisi tukea vahvemmin omaishoitajien työtä.
Ymmärrän kyllä, että kunnallisen sijaisen saanti maksaa, mutta pääsääntöisestihän tämä vapaaehtoinen omaishoitaminen säästää kunnan varoja. Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että välillä on tuntunut todella pahalta ”säästää kunnan varoja”.
Ihmettelen suuresti, tavallisena ”Maija Meikäläisenä”, kuinka yhteiskuntamme kohtelee näitä vanhoja veronmaksajiaan? Heitä, jotka ovat työllään ja verojen maksullaan nostaneet tämän Suomen sodanjälkeisestä ahdingosta kohti tämän päivän hyvinvointia ja vaurautta. Tässäkö on kiitos?
No joo, kiitollinen olen kuitenkin sille ihanalle naislääkärille, siellä paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla, että hän muisti kysyä minulta ”Kuinka sinä voit?” – aivan ainutlaatuista. Ja nimenomaan hän oli se joka mahdollisti minulle tulevan lomani ja järjesti äidille paikan intervallijaksolle, lomani ajaksi – kiitos ❤
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 