19. Kerran viikossa suihkuun

Facebook päivitys 20. helmikuuta 2019 

Kyselin äidin luona olevassa kotihoidon vihossa, milloin on äidin suihkujutut, kun mulle eioo kerrottu. Äsken kilahti puhelin ja sain vastauksen 🤔 lyhyestä virsi kaunis 🙄 alla vain viestin lähettäjän etunimi 😯 että näin, kyllähän sitä immeinen viikon pärjää klo 12.00 suihkulla, perjantaisin 😣

• Oi hitokseen tätä hommaa 👿 häätyy vishin alkaa tämäki hoitaan ite 🤣
• No niin, ollu temppu eikä mikkään tehä pikku pesut ja vaihtaa vaatteet 🤣 pestiin silmälasitki 😎 rupes näkyyn 👍 joo-o, on se semmosta tässä yhteiskunnassa 😒 paljon on työttömiä ja tekemätöntä työtä ja niitä ei saaha kohtaamaan 🤔 molen tullu vanhaksi ittekki, ku molen päivä päivältä enemmän sitä mieltä että ennen oli paremmin.. Kaikki 😐
• Ai niin ja unohdin sanoa, että lähteissä äitin tykö, kolasin pihani ja ans kö tulin äsken takasin oli aura ystävällisesti käyny työntämässä liittymän täythen lunta (ei tainnu olla se kiva aura-auton kuljettaja tänään töissä)👿 onneksi ihana naapuri oli päivällä kolannut äidin liittymän ❤️ kiitos 😊👍
•  🙄 äiti saa nyt kuus viikkoa aikas täpäkkää särkylääkettä ja siksi tämä valvonta, mutta elän toivossa, että kun lääkitys loppuu, niin tilanne todennäköisesti tai toivottavasti normalisoituu, niin sitte pärjättäs taas omin joukoin, ei tarttis ennää kotihoitoa ❤️😊👍

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Niin, mitä me itse kukin pidämme riittävänä hygienian tasona? Riittääkö se, että kerran viikossa pääsee hetkeksi suihkuun? – Noeiriitä! Olihan se hommaa, kun ajelin viikonloppuisin kotitalolle, käyttääkseni äidin saunassa. Tein sen aina viikonloppuna. Oi, kuinka äiti nautti – hänen silmistään näki, että hän tykkäsi, vaikka sanoja ei enää ollutkaan. Laitoin äidille aina oman maljan ja kauhan ja kun minä heitin vettä kiukaalle, äitikin heitti kauhalla vettä – vesi lensi sinne tänne ja sitten me naurettiin ❤

Kyllä mie olen tässä äidin asiassa ollu yx ”mielenipahoittaja” ja veikkaampa, etten ole ainut. Jotenkin tuntuu, että INHIMILLISYYS ON TAPETTU tästä meän yhteiskunnasta. Joo, mie tiiän sen, että hoitajamitotus on päin prinkkalaa ja että hoitajilla ei ole aikaa tehdä työtään sillä pieteetillä, millä he ehkä sitä haluaisivat tehdä, mutta sitä mie en ymmärrä – MIKSI TÄMÄ VIESTI EI MENE PÄÄTÖKSENTEKIJÖILLE TIEDOKSI, VAIKKA KUINKA HUUTAISI??

Olen keskustellut paljon ystävieni kanssa, erilaissa kokoonpanoissa ja eri paikoissa näistä vanhuksien hoitoon ja huolenpitoon liittyvistä asioista ja olen ymmärtänyt, että tämä asia on ikään kuin unohdettu – tätä samaa toimintamallia on käytetty jo lähes 20 vuotta – miksi mikään ei muutu? Miksi me emme saa yhteiskuntana tätä vanhojen asiaa järjestykseen? Mikä tässä on niin vaikeaa? Luulen, että se on tahtotilan puuttuminen – asenne! Muistuttaisin kuitenkin ihmisiä miettimään, että me vanhetaan kaikki ja kyllä me kaikki sitten lopuksi ollaan vaipoissa ja tarvitaan apua – paitti ne jokka kuolee ”saappaat jalassa” – tarttis tehä jotaki!