Kun äidin muistisairaus vasta kolkutteli ovelle, oli hänellä vielä tuolloin tietysti auto ja ajokortti. Elettiin aikaa, jolloin äidillä oli vastassa piahkoin ajokortin uusiminen, joka tarkoitti siis sitä, että piti mennä lääkärin pakeille, josko sitä vielä saisi ajella.
Äidin asuinalue on seutua, jota leikkisästi kutsun ”alkperäiskansojen maaksi”, siksi, että kotitalo ja sen naapurusto on rakennettu 1970 alkupuolella ja siellä vielä tänä päivänäkin asuu paljon niitä alkuperäisiä rakentajia, nyt jo siis ikäihmisiä. Naapuriapu on siellä pikemminkin sääntö, kuin poikkeus. Mummot ja paapat auttavat naapureitaan ja äitikin on saanut paljon apua ja tukea, kun naapurustossa on tiedetty äidin muistiongelmat ❤
Noh, ajokorttiasian kanssa kävi sitten niin, että se oli naapurustossa ”tapetilla”, eli ajankohtainen monessakin talossa – saman ikäistä väki kun oli. Ensimmäinen naapurin mummo varasi ajan yksityislääkärin vastaanotolle ja sai ajokortin – jee!! Hän kertoi muille mummeleille, että oli löytänyt asiantuntijalääkärin, joka oli itsekin samaa ikäluokkaa, kuin asiakkaansakin. Hän kannusti toisia mummeleita hakeutumaan juuri tämän lääkärin vastaanotolle. Mummeli kertoi myös, että kello kannattaa opetella ja vaikka Suomen Presidentit ulkoa, koska niitä todennäköisesti tutkimuksessa kysyttäisiin – tai ainakin häneltä niitä oli kysytty.
Meninpä sitten päivänä muutamana käymään äidin luona kotitalolla. Hän istui keskittyneen näköisenä olohuoneen pöydän ääressä, edessään A4 kokoinen paperi ja kädessään kynä. Hän oli piirtänyt paperiin ympyrän ja tapaili siihen keskelle pistettä. Huikkasin ovelta äidille ”Päivää taloon – mitäs täällä touhutaan?” Ja sitten näin eteisestä äidin touhut olohuoneessa. Tulin kummissani pöydän ääreen ja kysyin äidiltä ”Mitä sinä täällä piirtelet?”, johon äiti hieman kiukkuisena keskeytyksestä, että ”Nääthän sinä, tämä on kello – minä opettelen kellonaikoja! – Osaan jo Presidentit ulkoa”.
Siis että, mitä että??
Niin, kyllä se siitä minulle sitten selvisi, kun äiti kertoi, että on ajokortin saamisen vuoksi tärkeää opetella kellonajat ja maamme Presidentit ulkoa… ”Ahaa”..
Äiti ja muut mummelit saivat pitää lisenssinsä ja äitikin ajelin vielä muutaman vuoden, kunnes sitten itsekin ymmärsi, ettei ajaminen enää onnistu ja niin veimme myöhemmin sulassa sovussa, juhlallisin menoin, äidin ajokortin poliisilaitokselle..
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 