21. Antakaa mummolle ruokaa!

23. helmikuuta 2019 

Huomenta kotitalolta 😊 Kattoppa kuvvaa – näin hyvin täällä palvellaan kotisairaanhoitoa 🤗 Itseäkin helpotan viikonloppuisin valmisruoilla, jos ei ole fiilistä laittaa ruokaa ja syä yhessä äitin kans 😊 Aamupuurot syötiin kuiten yhessä ja nyt mummo aamupäiväunilla, mie pyykkään ja pyyhkäsen lattiat. Remu syö tähteet ja hyppäsee äitin ja rollan perässä 🐕😂😂👍

Son semmonen homma, että jos ei ite valvo tota ruokapuolta, niin ei net vaihtuvat hoitajat ala päiväyksiä kattoon ja sitte menee ruokaa hukkaan 🙄 notta näin kö mie merkkaan, niin tiän mitä äiti syö ja että ruoat menevät oikeassa järjestyksessä 🤗 Mie käyn kaupassa ja suunnittelen viikon ruoat ja laitan net jääkaappiin ja kyllä pitäs olla monenlaista evästä, kö joku vain antas niitä äitille! Enkä kyllä ota sitä ruokapalvelua, nehän jättävät net ruoat tuonne pihalle ja net saattavat olla siellä monta tuntia, ennenkö kotihoitaja kantaa net sisälle – jäätyvät tai räytyvät, kelistä riippuen – niin ja mitä se maksaa – huh…

Eikä se mene vielä sittekkään niinkö strömsöössä, kyllähän se muistisairas saattaa sanoa, että mie en halua, mutta se lämmitethän se ruoka ja pyyettään syömään, niin kyllä se sitte tullee 😈 stana. Äiti taas syöny viimeksi kaheksalta aamulla…vihon mukkaan..

Kyllä soitin ja annoin palautetta 😒 Aina pittää meillä laittaa ruoka tarjolle, se ei haittaa jos jää ja loppu menee hukkaan, mutta laitetaan kuiten, eikä vaan kysellä 😈

Tästä tyhjästä palvelusta, kö käyhän kysymässä syökkö sie ja ei sitte tehä mithän, niin äiti kuiten maksaa 9,60 ekua per kerta 😈 Mulla on semmonen tieto, että hoitokäynti pitäs olla 20 min ja perjantaina ku on suihkupäivä 60 min. Pitäs olla tarpheksi aikaa lämmittää ja tarjota ruoka!

Mie panin naapurin mummon kellottaan 😂 enoo saanu vielä raporttia 🤗 notta valvonta pelaa 👍

Kommentti päivitykseen 18.10.2021

Muistisairaus on sellainen tauti, että muistisairas ei välttämättä muista mikä on ruoka, tai mitä tarkoittaa kun on nälkä tai että pitäisi muistaa juoda. On äärimmäisen tärkeää, että muistisairaan ruokailuun varataan riittävästi aikaa ja jos vaikka se ruoka ei siinä hetkessä sitten maistukkaan, niin näkösälle pitää jättää valmista ruokaa syötäväksi! Siksi koin tuolloin tämän ruokahuollon äärimmäisen haasteelliseksi ja vaikeaksi, kun tuntui, ettei siitä kanna kukaan muu huolta kuin minä..

Kävin kaupassa, laitoin kaikki valmiiksi jääkaappiin, laputin jopa ruoat päivä- ja ruokajärjestykseen; maanantai 5.2.2019 aamupala, maanantai 5.2.2019 lounas, maanantai 5.2.2019 välipala, maanantai 5.2.2019 päivällinen, maanantai 5.2.2019 iltapala jne.. mutta ei se vaan onnistunut – todella turhauttavaa!!!

Joka päivä oli mentävä kuitenkin varmistamaan, että olihan äiti saanut ruokaa ja syönytkin jotain… Ymmärrän toki, että saattoihan äiti sintturoida ja kieltäytyä syömästä, mutta jälleen kerran muistutan, että muistisairas on kuin lapsi – häntä voi maanitella syömään ❤ Kyllä äiti oli silti hyvä syömään, kun vain alkoi – lautanen tyhjeni reippaasti, vaikka lusikointi tuottikin ongelmia – äidillä oli lainassa apuvälinehuollosta ”painolusikka” jonka käyttö helpotti hänen vapisevaa kättään, kun hän yritti saada lautaselta ruoan suuhunsa.

Niin kuin jo aiemmin olen kertonut, äiti oli varsin makean perso ja kun hänellä ei paino ongelmia ollut, toin hänelle kaupasta erilaisia rahkoja ja muita herkkuvälipaloja, joten niiden syömiseen äitiä ei kyllä tarvinnut ”maanitella”. Myös hedelmät olivat hänen suurta herkkuaan, mutta jos pöydälle jätetään kuorimaton ja paloittelematon omena, niin onhan se selvää, että syömättähän se jää, ihmisellä joka ei osaa enää omenaa kuoria tai paloitella itse…