4. Kuka huolehtii lääkityksestä?

Facebook päivitys 28. lokakuuta 2017   

On se niin mukavaa kun nuo vanhusten tarpeet otetaan niin hyvin huomioon…
Menin äitin kans apteekkiin, kun hänellä verenpainelääke oli loppumassa – yksi tabletti vielä. No siellä selvisi että Unimax on lopetettu. Äitillä reseptiä vuoden loppuun. Kukaan ei ole meille kertonut, että lääkettä ei enää saa. Nyt on lauantai – mistä resepti toiseen lääkkeeseen? Mistä lääkäri? Yritin soittaa päivystykseen, meillä uudet puhelinjärjestelmät, ei pääse läpi, kukaan ei vastaa. Ei tarvis ku lääkärin laittaa sähköinen resepti apteekkiin, mutta ei. On tämä helekatti sanonko mitä? Pitäskö tämmösestä tiedottaa potilasta, että tietäs mennä ajoissa lääkärin vastaanotolle, hakemaan korvaavaa lääkitystä!!!! Mitäs nyt? Kotihoito ei auta, terveyskeskukseen ei pääse, soitanko ambulanssin? Stana että nousee höyry korvista!!! Tähänkö on tultu? Kukaan ei välitä!!!

Kommentti päivitykseen 17.10.2021

Meillä on otettu käyttöön 2014 hieno järjestelmä nimeltä Omakanta. Sehän on tietysti verkossa, josta potilas pääsee näppärästi lähettämään reseptin uusimispyynnön, jos osaa käyttää järjestelmää… Jos ei osaa, niin sitten pitää mennä terveyskeskukseen ja jättää sinne postilaatikkoon pyyntö.

No hienoa, että on mahdollisuus toimia kuitenkin jotenkin muutenkin, kuin sähköisesti, mutta – kenen vastuulla on tiedottaa potilasta näistä muutoksista? Vosiko sinne omakantaan laittaa jonku hälytysnappulan esimerkiksi edellä mainittua tapausta varten? Järjestelmä hälyttäisi niiden potilaiden kohdalla, joita asia koskee ja näin tilanteen eskaloituminen voitaisiin estää…?

Toinen asia, mitä olen ihmetellyt pitkään on se, että miksi niitä lääketietoja ei lueta? Miksi lääkärit eivät katso potilaan lääkelistaa?? Olen eräänki kerran ollut äidin kävelevä lääkelista.. ja muistappa sitten niitten lääkkeitten nimet – tai että mihin non tarkotettu??

Julkaissut Satu Saari

Olin muistisairaan äitini tytär ja lähi-ihminen. Hänen ainoana lapsenaan huolehdin vuosikausia hänen asioistaan. Äitini sai diagnoosinsa vuonna 2010 ja siitä lähtien toimin äitini omaishoitajana, ilman sopimusta kunnan kanssa. Vuodesta 2019 toimin myös äitini edunvalvontavaltuutettuna. Kirjoitan tätä blogia oman kokemuksen näkökulmasta ja siksi, että kehittäjätyyppinä haluan nostaa näkyville niitä epäkohtia, joita olen oman kokemuksen kautta nähnyt yhteiskunnassa olevan, vanhusten ja eritoten muistisairaiden palveluprosessissa. Äitini menehtyi marraskuussa 2023, mutta toistaiseksi kirjoittelen vielä tätä blogia, aihepiiriin liittyen.

Jätä kommentti