Joulun aika meillä on aina vietetty läheisten kanssa yhdessä syöden ja haudalla käyden – perinteisesti. Vuosien saatossa, äidin muistisairauden edetessä otin tavaksi mennä äidin luo joulun ajaksi. Yhdessä laitettiin ruokaa, syötiin, saunottiin, käytiin haudalla ja odoteltiin Joulupukin vierailua.
Äiti on iän kaiken ollut perso makealle ja todella malttamaton lahjojen odotukseen. Muistan pikkutyttönä ihmetelleeni, miksi meidän paketit olivat aina sen näkösiä, kuin ne olisi jo kertaalleen avattu? Vanhemmalla iällä näin ja ymmärsin, kuka niitä aukoi – no äitipä tietysti – hän oli niin malttamaton, että oli kuulemma ihan pakko pikkusen kurkistaa… Vihreät kuulat olivat äidin jouluherkku numero yksi. Minun ykkösherkku on ehdottomasti kinkku.
Hirvittävä sähkölasku
Tapanani oli mennä äidin luokse joulunviettoon ”kinkku kainalossa” ja mieluummin isoin mahdollinen. Paistoin kinkun uunissa perinteisesti yöllä, jotta kinkkua päästäisiin maistelemaan heti aamusta. No yhtenä jouluna olin taas perinteisesti tehnyt niin ja aamulla kun kinkkua maistelimme, äiti tuumasi järkyttyneenä – ”sinä paistoit kinkkua koko yön uunissa – tulee hirvittävän iso sähkölasku”. Äidin muistisairaus oli alkanut vaikuttaa hänen luonteeseensa ja siksi hän oli aivan kauhuissaan sähkölaskusta. Hän saattoi istua talossa sisällä toppatakki päällä ja patterit sammutettuna.
Arkkurahat
Yhtenä jouluna, joulun alla, äiti kertoi minulle, kun olin käymässä hänen luonaan, että ensi viikonloppuna on asiakasetupäivät ja että hän on päättänyt ostaa kaiken samasta kaupasta, ruoat, lahjat ja muut. Äiti pyysi, että lähtisin hänen kanssaan kauppaan. Äidillä oli tuolloin vielä ajokortti ja auto, mutta hän ei enää oikein uskaltanut ajella isojen kauppojen pihalle. Lupasin lähteä häntä käyttämään.
Äiti keräsi itsenäisesti ostoksia kärryllisen ja minä häntä avustin. Kassalle kun päästiin, niin lappasin hänen ostokset hihnalle ja sieltä ostospusseihin ja pakattuna takaisin kärryyn. Äiti hoisi tuolloin vielä itse maksutapahtumat, joten hän ei siihen tarvinnut apua. Äidin kuulo on ollut huono pikkutytöstä asti ja hänellä on kuulolaite. Kaupassa oli kova hälinä, erityisesti kassapäässä ja äiti oli kuullut hieman huonosti, mitä kassamyyjä häneltä oli kysynyt ja nyökännyt vain päätään vastaukseksi. Asia hoitui ja lähdimme kaupasta.
Kun pääsimme autolle asti, äiti istumaan hanttarin penkille ja minä pakkasin ostokset autoon. Kun palautin ostoskärryt, tulin autoon ja istahdin kuskin penkille, kuulu vierestä voihkaisu ” Nyt meni minun arkkurahat” – että mikkä???
Kassamyyjä oli kysynyt äidiltä, että maksaako hän ostoksensa etutililtään ja äiti nyökännyt, jolloin koko ostosten loppusumma pienensi siis hänen arkkurahastonsa määrää (sain tuolloin kuulla ensimmäisen kerran, että tällainen arkkurahasto on olemassa :D) Minä siinä sitten äitiä hämmentyneenä lohduttamaan, että ”no voihan pas..a, nyt häävyt ellää monta vuotta, että saat kerättyä rahat takaisin” ❤
Muistisairaan luonne alkaa muuttua jossakin kohtaa sairautta ja saattaa ilmetä jotain kummia piirteitä, joita siinä tutussa ihmisessä ei ole aiemmin ollut – raivoa, ilkeyttä, itaruutta jne. Olen nyt vasta vuosien kuluttua tajunnut näitä asioita ja kun ne silloin tulivat ensimmäistä kertaa vastaan, niin muistan, että loukkaannuin kovasti äidille siitä, että hän sätti minua kinkun paistamisen kustannuksista. Toisaalta hän voi muuttua rahankäytön suhteen hyvin tuhlailevaiseksi ja raha käsite muutoinkin hämärtyy. Hillitön raivo saattaa nousta kesken kauppareissun, kun se tavara jonka aikoo ostaa, ei olekaan enää siinä paikassa, kuin mistä se on aikaisemmin löytynyt.
Raivokohtauksia
Lähikauppamme muutti myymälän järjestystä. Tulimme äidin kanssa perinteisesti sunnuntaina ostoksille – seuraavaa viikkoa varten. Minun mielestäni kauppa oli hieno ja järjestys hyvä, mutta, mutta – niin muistisairaallehan se oli yksi kaaos. Muistan muiden asiakkaiden ilmeet kun äiti raivosi minulle kaupassa, kun yritin häntä opastaa, että se hänen tuttu tuote olisi tuolla vähän matkan päässä, mutta ei, äiti ei ymmärtänyt enää, miksi tavara ei ole enää siinä missä se on aina ollut ja purki kiukkunsa minuun.
Äiti lähti tehostetun palveluasumisen asiakkaaksi marraskuussa 2019 ja olen siis viettänyt kaksi joulua, ilman että äiti on ollut mukana joulutouhuissa. Toki käyn hänen luonaan jouluna, vaikkei hän enää minua tunne, eikä edes tiedosta.
Nyt antaisin kuitenkin mitä vain, että hän tulisi minulle kiukuttelemaan ja minua sättimään, ihan mistä syystä tahansa…. Äitiä on valtava ikävä…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 