9. Aidosti välittävä lääkäri

Facebook päivitys 24. tammikuuta 2019

Puuh, mikä viikko 🙄 Äiti kaatui sunnuntaina ja loukkasi lonkkansa, mutta onneksi se ei murtunut, mutta kipiä oli ja joutui ensiavusta röntgenin jälkeen, lääkityksen takia vuodeosastolle. No siellä on nyt mennyt viikko ja tänään soitti ihana naislääkäri, joka kotiuttaa äidin huomenna ja hän kertoi, että sitten kotoutustiimi käy kolme kertaa päivässä ensalkuun äidin luona. Lupasi mullekki helpotusta ja aikoi laittaa paperit, joilla äiti pääsee aina välillä kuntoutusjaksolle ja mie saan vetää henkeä muutaman päivän silloin tällöin 🤗 mahtawaa!! Kyllä mie olenki aatellu, että milloin se yhteiskunta alkaa kaveriksi tähän äidin kotona asumisen tukemiseen, mutta nähtävästi nyt herättiin 😊 sattupa kerranki lääkäri joka välitti aidosti, niin alko asiat eteneen ❤️ helpottunutpistecom 😄

Kommentti julkaisuun 17.10.2021

Tästä tapahtumasta alkoi äidin muistisairauden selkeä pahentumisvaihe. Liikunnallisena ihmisenä äiti joutui nyt jättämään päivittäiset kävelyt ja hän sai voimakasta särkylääkettä kipuihin. Tässä vaiheessa äiti oli kuvattu sairaalassa perinteisin menetelmin, eli röntgenkuvissa, joissa mitään hälyttävää ei näkynyt. Kotoutustiimistä äidin luona vieraili muun muassa jumppari ja ohjasi äitiä kuntoutusasioissa.

Koko totuus ei kuitenkaan ollut vielä tässä, vaan tilanne jatkuu ja myöhemmin selviää kaatumisesta lisää…

Muistan niin elävästi tämän ihanan naislääkäri äänen, joka soitti minulle äidin tilanteesta. Ensimmäistä kertaa, joku kysyi aidosti – ”Kuinka sinä voit?” No itkuhan siitä tuli. Kerroin lääkärille kaikki huoleni ja murheeni äidin muistisairauteen liittyen. Hän sanoi minulle, että ”Nyt tehdään niin, että minä kirjoitan äidillesi lähetteen kuntoutukseen ja varaan hänelle paikan sinne, että sinäkin saat olla hetken aikaa vapaalla” – Olin aivan äimistynyt – siis voinko saada lomaa, vaikka en olekkaan äidin virallinen (kunnan kanssa allekirjoittanut sopimusta omaishoidosta) omaishoitaja?? ”Tottakai voit” sanoi tämä lääkäri ❤

Olin ollut siinä uskossa, että kun en sopimusta allekirjoittanut, niin minulle ei kuuluisi kunnan puolelta mitään apuja kuten esimerkiksi vapaapäiviä. Olinhan tuossa kohtaa jo hoitanut äitiä, äidin asioita, taloa ja taloutta useamman vuoden. Minua ei työssä käyvänä olisi paljon hyödyttänyt se muutaman satasen hoitopalkka, jonka olisin saanut, jos olisin sen paperin allekirjoittanut, koska verottajahan se olisi sitten sen ”lisätienastin” vienyt ja niinpä annoin asian olla. Olin päättänyt hoitaa äitini, syteen tai saveen ja sen mie teen, vaikken koskaan saisi työstäni jenin jeniä…