Facebook päivitys 20. helmikuuta 2016
Tänään olin äidin tykönä päiväkaffella ja hän ylpeänä esitteli värityskirjojaan. Äiti on innostunu kovasti näistä aikusten värityskirjoista. Melkein jo menetetty kirjoituskyky tuli takasin värityelyn myötä – nyt äiti kirjoittaa sekä kirjaimet että numerot tosihyvin – ei muutako muutki ostaan mummoille ja papoille värityskirjoja!!!
Kommentti päivitykseen 16.10.2021
Äiti ei tuolloin halunnut enää juuri kirjoitella, saatikka pitää kynää kädessä. Lukeminenkin tuotti hänelle jo haastetta. Sanat olivat välillä hukassa ja puhe takkusi.
Joulun alla ajattelin, mitä mukavaa voisin äidille laittaa joululahjaksi? Sitten hoksasin, että mitäpä jos ostaisin hänelle värityskirjan ja puuvärit, jos hän innostuisi, voisi käden motoriikka vielä hieman parantua. Otin riskin ja ajattelin, että jos hän loukkaantuisi moisesta, niin joulu voisi olla pilalla…
Ostin sitten lasten värityskirjan, puuvärit ja laitoin ne sievästi pakettiin ja toivoin parasta. Aikuisten värityskirjoja ei vielä tuolloin ollut saatavilla. Ne tulivat myyntiin vasta seuraavana vuonna, joulun jälkeen kevättalvella.
Tuli joulu ja aika oli avata paketti – minua jännitti ja pelkäsin äidin reaktiota, mutta turhaan – hän suorastaan riemastui lahjastaan ja ryntäsi heti pöydän ääreen kokeilemaan väritystä. Siitä lähti liikkeelle äidin uusi harrastus, josta hän kerkesi nauttia useamman vuoden. Minulla on tallessa piirongin laatikossa kymmeniä äidin värittämiä kirjoja, joista näkee selvästi sen, kuinka hänen muistisairautensa etenee vuosi vuodelta. Viimeiset äidin värittämät kuvat ovat kuin pienen lapsen värittämiä – kynä on vain sutannut kuvaa sieltä täältä…
Muistisairaan äidin tarina - Blogi 